Janakkalan Pallossa puhalsi aikuispuolella muutoksen tuulet, kun edelliset viisi kautta edustusjoukkueen sarjatasona on toiminut Miesten Kolmonen, mutta tulevalla kaudella seuran ainoa aikuisjoukkue löytyy Miesten Kutosesta. Viime vuoteen päättyneen joukkueen taival alkoi vuonna 2012 ja kymmenessä vuodessa se nousi Kutosesta Kolmoseen, mutta lopulta pelaajien vähyys pakotti joukkueen lyömään pillit pussiin ja edustusjoukkueen tehtävät periytyi JanPa/3 -nimellä edelliskaudella Kutosessa pelanneelle joukkueelle, jonka rungon muodostavat JanPan 02 -syntyneet pelaajat.
Samalla uusiutui myös väkeä penkin päässä, kun Riku Laine, 34, ja Mikko Mononen, 48, ottivat valmennusvastuun. Joukkueen valmennuksessa jatkaa tulevallakin kaudella myös Jani Kuusinen ja joukkueenjohtajana Virpi Hänninen. Pelaajille Mononen on tutumpi, sillä Mikko valmensi 02 -ikäluokkaa usean vuoden ajan ja palasi nyt takaisin jo aikuisikään kasvaneiden pelaajien pariin.
-Pojat olivat aikanaan ensimmäisellä luokalla kun aloitettiin ja olivat ysiluokalla, kun lähdin reissuun ulkomaille, jonka myötä ne hommat jäi. Oma valmennustausta kietoutuu tähän joukkueeseen hyvin vahvasti, Mononen kertoo.
Laine omaa valmennustaustaa niin ikään junioripuolelta, jossa hän on toiminut JanPan 09- syntyneiden joukkueen valmennuksessa useamman vuoden ajan. Aikuispuolella hän on kymmenen vuoden aikana ehtinyt toimia muissa rooleissa ja nyt on valmentamisen aika.
– Oma junnu-ura loppui yläasteiässä ja armeijan jälkeen pelailin muutaman kauden alasarjoja, mutta muuten olen enemmänkin viihtynyt kentän laidalla. Seuratoimintaan lähdin vuonna 2012 Härmän mukaan huoltajan rooliin ja siellä vierähti kuusi kautta, jonka aikana pääsin opettelemaan seuratoiminnan saloja hyvin moninaisissa rooleissa. JanPassa aloitin vuonna 2016 junnujen mukana valmentamisen muodossa ja aikuisten mukaan tulin 2018 yleiseksi monitoimimieheksi ja tänä aikana seura on ehtinyt tulla hyvinkin tutuksi, Laine sanoo.
Laineen tavoin myös Mononen suhtautuu lajiin intohimoisesti ja on pitänyt nappulakenkiä jalassaan elämänsä aikana satoja ja taas satoja tunteja.
-Omaa aktiivista peliuraa löytyy juniorivuosista Kuopiossa ja siitä eteenpäin erilaissa aladivariryhmittymissä vaihtelevalla aktiivisuudella huipentuen JanPan ikämiesjoukkueeseen, Mononen avaa.
Kummallekin miehelle jalkapallo on elämäntapa, jonka parissa työskentely antaa huomattavasti enemmän kuin ottaa.
-Oikeastaan koko aikuisikä on mennyt niin, että on ollut joko opiskelut tai työt, jalkapallo ja sitten erikseen vapaa-aika. Sittemmin yhtälöön on toki tullut vielä perhe-elämä, jonka myötä ajankäyttö on välillä aikamoista palapelin rakentamista. Nyt kun tässä on viimeiset vuodet päässyt ajattelemaan lajia valmennuksellisesta näkökulmasta, niin olen oivaltanut, että olen jo junnuna ollut innostuneempi enemmän valmennuksellista asioista kuin pelaamisesta, josta toki myös tykkään. Aikanaan kun muut kaverit pelasivat pleikkari kakkosella Fifaa, niin minä pelasin LMA Manageria ja toivoin synttärilahjaksi fläppitaulua, Laine muistelee.
Halu ylemmäksi
Edellinen kymmenen vuoden rupeama nosti seuran edustusjoukkueen Kutosesta Kolmoseen, mutta minkälaisia tavoitteita valmennus on asettanut tuleville vuosille?
-Kolmonen vaatisi lähitulevaisuudessa onnistumisia ja lisäpanostuksia, mutta Vitoseen ja miksei Neloseenkin on tällä uudella alulla muutaman vuoden tähtäimellä ihan realistista yrittää nousta. Tämän vuoden osalta ehjä kausi on kuitenkin ensisijainen tavoite. Mikäli isommitta kuopitta selvitään, niin menestyskin tulee olemaan ihan hyvää, sillä meidän peruspelaajaprofiili on sellainen, jolta voi odottaa hyvää menestystä, Mononen pohtii.
Laine näkee asian samalla lailla.
– Vuoden tai kahden sisään nousu Vitoseen ja siitä sitten Neloseen. Tämä ei ole JanPan historiassa ensimmäinen kerta kun aikuistasolla joudutaan lähtemään hakemaan vauhtia taas alempaa. Urheilun maailmassa seuroille tulee nousuja ja laskuja, mutta tärkeintä on silti aina jatkaa, laatia uudet suunnitelmat tulevalle ja alkaa toteuttamaan niitä. Jos katsoo seuran hienoa historiaa, niin esimerkiksi 80-luvulta aina 2000-luvun alkuun saakka JanPa oli IV-divisioonan vakiokasvo muutamaa Kolmosen visiittiä lukuun ottamatta ja uskon vahvasti, että sille tasolle meidän on mahdollista jälleen nousta. Sen eteen tässä ollaan valmiita paiskimaan nyt hommia, Laine sanoo.
”Uusi alku” pyörähtää käyntiin ensi viikon torstaina, kun JanPa matkustaa Valkeakoskelle FC Haka-j/Mustan vieraaksi. Lohkon muut joukkueet ovat FC Lasten (Tampere), Fc SorPa (Valkeakoski), Jags (Hämeenlinna), LaVe/KPR (Lammi), Mordor (Kangasala), ParVi (Parola) ja Pato/2 (Tervakoski). JanPa ilmoittautui myös Suomen Cupiin, jossa arpa toi vastaan Kolmosessa pelaavan Loiskeen, mutta sitä ottelua ei lopulta koskaan päästy pelaamaan.
-Olimme buukanneet Pullerin tekonurmen pelikentäksi, mutta pelipäivän aattona kävi ilmi, että siellä on lumikinokset rajojen päällä jonka myötä virallisen ottelun pelaaminen oli mahdotonta. Uutta pelipäivää ei enää siinä vaiheessa ollut mahdollista asetella, kun kilpailun oli jatkuttava seuraavalle kierrokselle, joten luovuimme tämän vuoden osalta cupista. Meillä oli kuitenkin vastuu kentästä ja vaikka se meistä riippumattomista syistä osoittautuikin pelikelvottomaksi, niin olisi ollut epäreilua mikäli olisimme arvalla jatkaneet. Ensi vuonna uusi yritys, Laine avaa.
Tulevalle kaudelle JanPa on tehnyt farmisopimuksen Nelosessa pelaavan Härmän kanssa, jonka avulla pyritään turvaamaan pelaajamäärän riittävyys läpi kauden, sillä omasta takaa joukkueen tilanne on koko kautta ajatellen kapeahko. Mononen vinkkaakin, että mukaan kyllä mahtuu ja vaikka lajista olisi ollut hetken taukoakin, niin porukkaan mahtuu silti mukaan.
-Lisäväki ei olisi pahitteeksi ja erityisesti JanPa-taustaisia pelaajia olisi mahtavaa saada takaisin pelikentille iästä riippumatta. Mikäli tuntee vähänkään poltetta takaisin lajin pariin, niin kannattaa ehdottomasti tulla ainakin treeneihin kokeilemaan miltä meno tuntuu, Mononen toivoo
JanPan vanhin ja sitä myöden arvokkain palkinto, joka on jaettu aina vuodesta 1975 lähtien. Kalervon Maljalla palkitaan pelaaja, joka on osoittanut esimerkillistä toimintaa niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Pelaaja antaa aina kaikkensa harjoituksissa ja otteluissa, kannustaa joukkuekavereitaan parempiin suorituksiin ja kunnioittaa peliä, vastustajaa ja tuomareita. Myös kentän ulkopuolella pelaaja käyttäytyy nuhteettomasti ja esimerkillisesti. Tänä vuonna raadin valinta oli lopulta hyvinkin helppo, sillä joka ikinen kriteeri osuu täydellisesti Tommiin.
Seuran nimeä kantavalla pystillä palkitaan seuran lupaavimmat juniorit tyttöjen ja poikien osalta. Varsinaisia tyttöjoukkueita JanPalla ei tällä kaudella ollut, mutta tyttöfutaajat ovat pelanneet poikien mukana. Tänä vuonna lupaavin tyttöpelaaja löytyy P9 joukkueesta, jonka lisäksi otteluita kertyi myös P10 ikäluokan mukana. Iisan palo pelaamiseen ja treenaamiseen on suuri, joka näkyy konkreettisesti siinä, että vaikka hän poikajoukkueessa pelaakin, niin usein voittajana tilanteesta lähtee Iisa.
Poikapelaajan osalta tehtiin siinä määrin historiaa, että vuodesta 1993 lähtien kun pysti on jaettu, sitä ei ole kertaakaan jaettu kahdesti samalle pelaajalle. Nyt oli kuitenkin sen aika ja edellisen kerran kun Tiitus sai JanPan maljan, hän pelasi kaksi vuotta nuorempana P14 sarjassa. Tänä vuonna hän pelasi jälleen P14 sarjaa, mutta oikean ikäisenä ja otteet kentällä olivat niin erinomaisia, että niillä ansaitsee itselleen palkinnon toistamiseen.
Vuodesta 1988 lähtien jaetulla Ahvenharjun Maljalla palkitaan JanPan tunnollisin harjoittelija. Tänä vuonna palkinto menee pelaajalle, joka ei jätä treenejä välistä kuin pakon sanelemana, jonka lisäksi hän viettää omien treenien ulkopuolella tekonurmella runsaasti aikaa lajin parissa. Omiin treeneihin hän tulee aina ensimmäisenä paikalle ja on vapaa-ajallaan osallistunut myös muiden joukkueiden harjoituksiin toimien erinomaisena esimerkkinä nuoremmilleen ja miksei myös vanhemmilleen.
Sekä P14 joukkue että valmennus Pikan johdolla olivat kauden alla uuden tilanteen edessä, kun kentän koko vaihtui puolikkaasta kokonaiseksi. Hyvän ja tunnollisen valmistautumisen myötä hyppy ei osoittautunut liian haasteelliseksi ja joukkue voittikin kaikkiaan puolet kauden otteluista, ja kevätkierroksella nousu ikäluokan Kakkoseen jäi lopulta yhdestä voitosta kiinni.
P12 ikäluokan vastuuvalmentaja Pöysti on ottanut vuosi toisensa jälkeen isoja kehitysaskeleita valmentaja ja on todella omistautunut asialleen. Hän käyttää vapaa-ajallaan lukemattomia tunteja tutkien lajitietoa ja harjoitteita, joita sitten vie ennakkoluulottomasti käytännön tasolle. Hän ottaa pelaajat huomioon yksilöllisesti, mutta tasapuolisesti ja on oikealla tavalla vaativa.
Pelasi kauden läpi tasaisella suoritusvarmuudella ja tarjosi joukkueelleen mahdollisuuden voittaa otteluita. Torjuntatyöskentelyn ohella näytti esimerkillistä ja modernia pelaamista jalalla ja myös maalikin oli lähellä, kun muutamassa ottelussa hän joutui tuuraamaan myös kärkimiehenä pahinta pelaajakatoa.
Kymmenen kertaa aiemmin jaettu Hännisen Malja kuuluu ansioituneelle toimihenkilölle, jonka panos joukkueensa eteen on ollut suuri ja ilman häntä joukkueen toiminta olisi huomattavasti vajavaisempaa. Tänä vuonna valinnassa painoi myös palkitun historia, sillä hän on ollut JanPan mukana tavalla tai toisella peräti kuudella eri vuosikymmenellä! Kauden 2021 aikana ”Tapsa” on toiminut P14 ikäluokan pelaajille valmentajana, huoltajana ja isähahmona.
Palkinto on nimetty seuralegenda Reijo ”Repa” Salmen mukaan ja se myönnetään henkilölle, joka on suurella sinisellä sydämellä tehnyt tinkimätöntä työtä joukkueensa tai seuran eteen. Tänä vuonna palkitun Jalon palkintokaapista löytyy jo yksi JanPan myöntämä palkinto, kun hän kymmenen vuotta sitten ansaitsi sen valmentamalla ja tänä vuonna hän on toiminut edellisvuosien tapaan edustusjoukkueen huoltajana. Jalo on mies, joka ei tee itsestään numeroa, mutta jonka puuttuminen tapahtumista näkyy välittömästi.
